Etusivu :: Sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut :: Oivan tarinat :: Saara Tuomen pitkä ura lastensuojelussa

Saara Tuomen uljas ura lastensuojelussa:

TUNTEELLA MUTTA AMMATILLISESTI

Liki kolme vuosikymmentä Saara Tuomi on ollut merkittävä monelle hollolalaiselle lapselle ja perheelle. Lastensuojelun ammattilainen, joka auttaa, mutta hyväksyy, ettei voi pelastaa kaikkia.

Vilkkaat kädet, joiden kynsissä on täsmälleen sama kauniin roosan sävy kuin villapaidassa. Asiallisesti hän toteaa, että jotkut asiakkuudet ovat jatkuneet jopa 20 vuotta. Asiakkaille on suuri arvo, että heillä on ollut tämä sama Saara. Nykyisin lastensuojelun työntekijä saattaa samalle perheelle vaihtua neljäkin kertaa vuodessa. Joissakin perheissä asiakkuus periytyy. Lastensuojelulla on massiivinen palveluvalikoima auttaa perheitä, on perhekuntoutusta ja perhetyötä sekä perhekeskus Viisikko, jossa moni perhe ja lapsi saa mahdollisuuden ottaa elämästä ja sen hallinnasta parempi ote.

Saara Tuomi ei moralisoi, se ei ole lastensuojelun tehtävä.

– Emme määrittele emmekä ohjeista. Otamme käsittelyyn ongelman. Jos ohjeistaa liikaa, ei jää tilaa työskentelylle, ongelman ratkaisulle.

Alun perin Saara Tuomi valmistui nuoriso-ohjaajaksi, mutta sitä työtä hän ei koskaan ole tehnyt. Ensimmäinen työ oli erikoislastenkodissa Espoossa. Muutettuaan Hollolaan hän teki töitä edelleen lasten kanssa sosiaalityön erilaisissa tehtävissä. Lastenkodissa hän alkoi miettiä, millainen tausta on sinne tulevilla lapsilla. Se pisti opiskelemaan sosiaalityön pätevyyden sekä kasvatustieteitä graduun saakka.

Elettiin yhdennetyn sosiaalityön aikaa, jolloin työntekijät huolehtivat apua tarvitsevista vauvasta vaariin. Perheitä tavattiin, juteltiin, tultiin tutuiksi ja luotettiin. Puhuttiin paljon arjen arkisista asioista. Vuonna 2004 alkoi eriytetty sosiaalityö ja Saara Tuomi jäi lastensuojeluun. Seuraava suuri muutos tuli lastensuojelulakiin 2008, ilmoitusvelvollisuudet muuttuivat ja ilmoituksia tuli yhä herkemmin. Kaikki tutkittaan ja osasta syntyy asiakkuus, joka käynnistää avohuollon tukitoimet.

Totta kai Saara Tuomen työ on rankkaa. Jollakin tapaa työ on muuttunut myös rankemmaksi.

– Hollola on tyypillinen uusien asukkaiden kunta. Vanhan maaseudun yhteisöt ovat muuttuneet muualta muuttaneiden lähiöiksi ja yhteisöllisyyttä ei kaikkialla ole syntynyt. Jos silloin vanhemmuus ei ole ihan hallinnassa löytyy tuki ja apu viranomaisista. Tyynesti Saara Tuomi kertoo senkin, että avohuollon massiivisista tukitoimista huolimatta lapsia joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Tavoitteena kuitenkin on, että lapsi palaa mahdollisimman pian omaan kotiinsa. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on lastensuojelun äärimmäinen toimenpide ja melko harvinainen.

– Lapsella on toki mahdollisuus saada hyvä elämä myös hyvässä sijaisperheessä.

Vuosikymmenten kokemus tuo taitoa. Saara Tuomi ei tarkista lakikirjoista, kuinka eri tilanteissa menetellään vaan hän voi keskittyä perheen ongelman ratkaisemiseen.

Saara Tuomi ei todellakaan ole tunteeton lastensuojeluviranomainen. Ammattillisuus työssä on sitä, että osaa käsitellä pintaan nousevat tunteet. Työhön toki kuuluu työnohjausta, jossa kollegojen kanssa puretaan ja puidaan asioita. Mutta paljon on käsiteltävä myös ihan itse. Saara Tuomi on innokas neuloja ja mallineuleiden tekijä.

– Jos neulomisesta ei tullut mitään, tiesin, etten voi hyvin. Irrottautumista työstä auttoi koira, joka vei lenkille sekä perhe, mies ja poika. Nyt ison siivun elämää täyttää kolme pojanpoikaa.

Eläkkeelle jääminen tulee vaatimaan totuttelua. Mummi tulee usein ajamaan pojanpoikien tykö. Aviomies on jäämässä eläkkeelle samoihin aikoihin loppuvuodesta ja yhteisiä suunnitelmia on. Mutta mitä kokenut lastensuojelun ammattilainen näkisi keinoksi parantaa perheiden ja lasten tilannetta?

– Ehkäisevä perhetyö ja nopea puuttuminen. Kun peruspalveluissa, siis jo neuvoloissa ja varsinkin kouluissa tartutaan asioihin ajoissa, lastensuojelun asiakkuutta ei tarvitse aloittaa. Saara Tuomi toivoo, että eri toimijoiden verkostot toimisivat yhä paremmin yhteistyössä.

Omalle työyhteisölleen hän toivoo, että jatkossakin tehdään hyvää yhteistyötä, kaveria autetaan. Työntekijöiden vaihtuvuus vaatii kärsivällisyyttä, uusia työntekijöitä on jaksettava kärsivällisesti auttaa ja opastaa. Niin hekin jaksavat ja oppivat.

– On myös tärkeää ymmärtää oma rajallisuus. On tehtävä työnsä hyvin ja luotava mahdollisuus apua tarvitsevalle lapselle ja perheelle. Mutta kaikkia emme silti voi pelastaa.